Helsinki 1992, Espoo 2000, Tampere 2010, Helsinki 2016 – mitä kuuluu suomalaisille pelaajille ja valmentajille, jotka ovat edustaneet Suomea kotikisoissa.
Espoo 2000
Sini Forsblom
Vuosien aikana monissa eri luottamustehtävissä toiminut ja pelaajana mainetta niittänyt Sini Forsblom pelasi ensimmäiset MM-kisansa vuonna 2000. Mieleen on jäänyt ensikertalaisen jännitys, mutta kaiken kaikkiaan hän muistaa kisat upeana kokemuksena.
– Ne olivat minulle ensimmäiset kisat maajoukkueessa, joten jännitti aika tavalla enkä pystynyt kyllä aivan parhaaseen peliini niissä kisoissa. Mutta oli upea kokemus ja tuntui hienolta, kun oma perhe oli katsomassa. Pelasin useimmiten seurajoukkueessa vasempana puolustajana, ja SM-sarjassa se oli esimerkiksi Tia Heinosen (nyk. Haanpää) ”toimisto”. Tuntui tosi hyvältä saada kerrankin pelata hänen ja monien muiden tosi hyvien pelaajien kanssa samassa joukkueessa!
Urheilulla on tänä päivänäkin merkityksellinen rooli Sinin elämässä. Ringette ei tällä hetkellä ole mukana hänen joka päiväisessä arjessaan, mutta osana identiteettiä se on ja pysyy.
– Asun edelleen Riihimäellä puolisoni Kimin ja kissojen kanssa ja käyn töissä Urheassa. Urhea on Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia ja samassa yhteydessä toimii Olympiavalmennuskeskus Helsinki, teen siellä viestintää. Vapaa-ajallani harrastan tätä nykyä tennistä ja padelia, tykkään retkeillä ja talvella hiihtää. Kotona kukkapenkkien kuopsuttelu ja pihalla puuhastelu on mielipuuhaani.
– Olin pitkään mukana peliuran jälkeen valmentajana ja luottamustehtävissä, sekä myös tein töitä ringetteseurassa, joten oikeastaan näen oman ”ringetteidentiteettini” niiden roolien kautta. Pelaajauran ajattelen olleen alkusysäys kaikelle muulle. Ringette on mahdollistanut paljon kokemuksia ja antanut mahdollisuuden oppia itsestäni paljon uutta. Ennen kaikkea olen saanut ringeten kautta tutustua Suomessa ja Suomen ulkopuolella lukuisiin hienoihin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä ja joita saan kunnian kutsua ystävikseni. Pidämme yhteyttä edelleen.
– Vaikka en tällä hetkellä olekaan mukana ringeten päivittäisessä toiminnassa, ringette on minulle edelleen tosi tärkeää ja näin tulee aina olemaankin, pohtii Sini.
Jasmine Lönnroth

– Työskentelen fysioterapeuttina yksityisellä lääkäriasemalla Helsingin keskustassa. Työssäni hoidan myös paljon urheilijoita. Vapaa-aikani kuluu tyttöni (8v.) jalkapalloharrastuksessa. Toiminkin siellä joukkueen huoltajana. Itse harrastan tennistä ja golfia.
– Seuraan tiiviisti edelleen ringetteä. Usein kaipaan itsekin jäälle, erityisesti kaipaan 1vs1 pelitilanteita. Kaipaan myös pukukoppi meininkiä. Siellä oli aina parhaimmat jutut!
– 2000 vuoden kisoista tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin maailmanmestaruus upean kotiyleisön edessä. Erityisesti finaalipelin tunnelma ja yleisön kannustus. Silloin tuntui, että yleisö oli kuudes kenttäpelaaja meille. Finaali näytettiin myös suorana televisiossa. Ringette sai kotikisoissaan silloin hienosti näkyvyyttä mediassa.
Helsinki 1992
Jussi Voutilainen
Pitkän ja ansiokkaan uran ringeten parissa tehnyt Jussi Voutilainen luotsasi Suomen MM-joukkuetta ensimmäisissä kotikisoissa vuonna 1992. Nyt 30 vuotta myöhemmin Jussi muistelee kyseisiä MM-kisoja lämmöllä.
Jussi asuu Lahdessa ja kuvailee arkeaan rauhalliseksi, sillä lapset ovat jo lentäneet pois pesästä. Päivät pitää kiireisenä kuitenkin yrittäjyys 4evet Oy:ssa sekä Freia Oy:ssa tapahtumien ja työelämän edistämisen parissa. Liikuntaharrastukset, etenkin tennis ja golf, ovat iso osa Jussin arkea.
Ringeten SM-sarjasta palkitaan vuosittain ansiokasta työtä tehnyt vuoden valmentaja Jussi Voutilainen -palkinnolla. Palkinto on kunnianosoitus Jussin menestyksekkäistä valmennusvuosista. Ringette merkitsee hänelle vielä tänäkin päivänä paljon.
Mia Melkinen
Ringette vaikuttaa edelleen vuoden -92 MM-joukkueen luottopakin, Mia Melkisen arjessa tiiviisti. Mia tunnustaa tänäkin päivänä sinivalkoista väriä Lahti Ringeten riveissä toimien B-nuorten valmennuksessa.
— Nuorten tyttöjen kanssa työskentely on sopivan haastavaa ja samalla myös palkitsevaa, kun näkee pelaajan kehityksen.
— Ringette on kasvattanut minua ihmisenä monien haasteiden kautta. Olen myös saanut paljon, joista tärkeimpänä pidän entisten pelikavereiden kanssa jakamaa ystävyyttämme. Olen ylpeä lajistamme, joukkuelajista, jossa tiukassa paikassa turvaudutaan kaveriin ja yhdessä taistellen saavutetaan voitto tai tappio. Jaetaan suureet tunteet yhdessä. Saan ringeteltä sopivan irtioton siviilityöstä, hallilla ei enää mietitä työasioita vaan keskitytään tyttöihin ja peliin.
Mian mieleen vuoden 1992 kotikisoista on jäänyt erityisesti ainutlaatuinen tunnelma ja yleisön kannustus sekä kiinnostus lajia kohtaan.