Ringeten lyhyt oppimäärä

Ringette on Kanadassa alkunsa saanut jääurheilulaji, joka yhdistelee älyä, iloa ja luovuutta. Lajin luonne korostaa voiman sijasta taitoa ja on parhaimmillaan upea yhdistelmä vauhtia, yhteispeliä ja tekniikkaa. Joukkuepelaaminen korostuu ringetessä erityisen paljon, sillä jo lajin säännöt ohjaavat pelaajia yhteistyöhön.  

Ringette on yksi harvoista urheilulajeista, joka on alkujaan kehitetty nimenomaan naisille ja tytöille. Nykyään laji on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän myös miehiä. Yhteiset onnistumisen elämykset ja yhdessä koetut hetket kasvattavat ringettesydäntä ja ovat innostaneet harrastajia lajin pariin kansainvälisesti jo vuosikymmeniä. Lajimme tarjoaa kaikki nämä ensimmäisestä mailaan tarttumisesta aina maailmanmestaruudesta kamppailuun saakka. 

Vauhdikas ja strateginen jäälaji rantautui Suomeen vuonna 1979. Ringeten maailmanmestaruuskilpailut pyritään järjestämään joka toinen vuosi. Koronapandemian vuoksi tänä syksynä Espoossa 31.10.-6.11.2022 pelattavia MM-kisoja jouduttiin siirtämään vuodella nykyiseen ajankohtaansa. Suomi on voittanut naisten MM-kultaa jo yhdeksän kertaa, joista viimeiset seitsemän peräkkäin. Nuorten (U21) hallitseva maailmanmestari on Kanada, joka on voittanut viimeiset kolme maailmanmestaruutta. 

 

Pikakatsaus tärkeimpiin sääntöihin 

Ringette on jäällä pelattava joukkuelaji, jossa enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa. Ringette vertautuu usein keskustelussa koripalloon 30 sekunnin hyökkäysaikakellon ja pelistrategian takia, mutta lajit poikkeavat kuitenkin toisistaan huomattavasti. Selkein ero on tietenkin se, että ringetteä pelataan jäällä kaukalossa, luistimet jalassa ja maila kädessä, mistä johtuen toinen vertailulaji on usein jääkiekko. Siihen yhtäläisyydet jäävätkin, sillä ringette on lajina täysin uniikki. Peliväline on sininen, kuminen rengas, jota kutsutaan harrastajien parissa myös rinkulaksi. Seuraavaksi lajin tärkeimmät säännöt pähkinänkuoressa. 

 

Kentällä 5+1 pelaajaa 

Ringetteä pelataan kaukalossa, jossa on samaan aikaan kustakin joukkueesta viisi kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti. Kenttäpelaajilla on omat roolinsa ja tavallisesti kentällä on samaan aikaan kaksi puolustajaa, kaksi hyökkääjää ja yksi keskushyökkääjä. Ringetessä varsinkin hyökkäyspään ja puolustuspään väliset roolit ovat hyvin selkeät – tästä lisää vielä myöhemmässä vaiheessa. 

Pelin aikana voidaan nähdä erilaisia jäähyjen aiheuttamia erikoistilanteita, joiden johdosta pelaajien määrä jäällä voi vaihdella. Jos joukkueesta on jäähyllä yksi pelaaja, pelataan silloin neljällä pelaajalla vastustajan viittä vastaan. Jos jäähyjä on samanaikaisesti kaksi tai enemmän, alivoimalla oleva joukkue pelaa kolmella pelaajalla vastustajan viittä pelaajaa vastaan. Ei kuitenkaan ole harvinaista, että jäähyjä on molemmilla joukkueilla samaan aikaan, jolloin kentällä voi olla vaikkapa kummallakin puolella neljä kenttäpelaajaa. Joukkue voi myös ottaa maalivahdin pois esimerkiksi tappiotilanteessa tai siirretyn rangaistuksen aikana, jolloin se voi pyrkiä tekemään maalin kuuden kenttäpelaajan voimin. 

 

Siniviivojen yli on syötettävä 

Ringeten säännöt korostavat yhteispelin tärkeyttä. Yksi katsojalle näkyvimmistä ominaispiirteistä on syöttösääntö siniviivan yli: Ringetessä yksittäinen pelaaja ei voi hallita koko kentän peliä, sillä kentän molemmat siniviivat saa ylittää vain ja ainoastaan syöttämällä toiselle pelaajalle. Näin joukkueen on onnistuttava ylittämään molemmat siniviivat syöttelemällä edetäkseen hyökkäyspäähän. Kahta siniviivaa ei saa ylittää kerralla yhdellä syötöllä. Kyseistä rikettä kutsutaan ”kahden viivan rikkeeksi”. Jos pelitilanne ajautuu kahden viivan rikkeeseen, vastustajajoukkue saa jatkaa peliä ottamalla renkaan haltuunsa. Mikäli rikkeen (kahden viivan syötön) tehnyt joukkue ottaakin renkaan ensin haltuunsa ennen vastustajaa, vihelletään peli poikki ja vastustaja saa aloituksen. 

 

Ringetteviiva ja sen merkitys 

Toinen kenttämerkintöihin kytkeytyvä olennainen sääntö koskee ringetteviivaa, joka on maalattu molempiin päihin kentän päädyn ja siniviivan väliin. Tämä B-pisteen yläpuolella oleva ohut punainen viiva rajaa kentän kolmeen alueeseen: kahteen päätyalueeseen, eli hyökkäys- ja puolustuspäähän, sekä keskialueeseen.   

Päätyalueella saa olla kerrallaan vain kolme kenttäpelaajaa kustakin joukkueesta: Tyypillisesti päätyalueella pelaavat puolustavan joukkueen puolustajat sekä keskushyökkääjä. Hyökkäävältä joukkueelta puolestaan laitahyökkääjät sekä keskushyökkääjä. Pelipaikat saavat vaihdella vapaasti ja myös viivan ulkopuolisia pelaajia saa hyödyntää, kunhan päätyalueella peliin osallistuvien pelaajien lukumäärä pysyy korkeintaan kolmessa per joukkue. Ylemmillä sarjatasoilla nähdään viivan ulkopuolisten pelaajien taidokasta hyödyntämistä pelissä ja pelaajat voivat esimerkiksi vaihtaa lennosta paikkoja viivan sisä- ja ulkopuolelle. 

Ringetteviivan sisäpuolella puolustus pelaa kolmiossa ja pyrkii ohjaamaan hyökkääjiä pois parhaalta maalintekosektorilta maalin edestä. Keskushyökkääjä pelaa kolmion kärjessä ja puolustajat ovat tyypillisesti maalin kummallakin puolella. 

 

Maalivahdin alue on koskematon 

Maalivahdilla on ringetessä täysi koskemattomuus ja maalivahdin alue on rajattu esimerkiksi jääkiekosta tuttua maalivahdin aluetta hieman laajemmalta alalta. Maalivahdin alueella ei saa pelata muut kuin maalivahti. Mikäli jompikumpi joukkue rikkoo sääntöä menemällä maalivahdin alueelle (luistellen tai mailalla), erotuomari aloittaa viiden sekunnin laskennan: Mikäli aluetta rikkonut joukkue saa tänä viiden sekunnin aikana renkaan haltuunsa, seuraa pelikatko ja vastustaja saa automaattisesti aloituksen.  

Maalivahti saa pelata mailalla rengasta myös maalivahdin alueen ulkopuolella, mutta ei saa vetää pelivälinettä alueen ulkopuolelta sen sisäpuolelle. 

Maalivahdin aloitukset ovat tyypillisimpiä puolustuspään aloituksia: maalivahti avaa pelin alueeltaan joko syöttämällä mailalla tai heittämällä renkaan kenttäpelaajalle. Maalivahti saa avata renkaan jäätä pitkin syöttämällä myös siniviivan yli, mutta heittämällä suoraan siniviivan yli avaaminen ei ole sallittua. Siniviivan ylittäviä maalivahdin avauksia nähdään kuitenkin harvemmin pelissä ja nämä ovat varsin harvinaista herkkua. 

 

30 sekunnin kello pitää huolen pelin nopeasta rytmistä 

Pelistä erityisen mielenkiintoisen ja vauhdikkaan tekee 30 sekunnin hyökkäysaika, joka alkaa siitä hetkestä, kun joukkue saa renkaan haltuunsa. Joukkueella on näin 30 sekuntia aikaa tehdä maali tai hakea itselleen uusi hyökkäysaika. Uuden hyökkäysajan saa, kun veto osuu maalivahtiin tai maalikehikkoon. Hyökkäysaika alkaa alusta aina, kun rengas vaihtaa joukkuetta tai tulee siirretty rangaistus. Mikäli joukkue ei onnistu tänä aikana tekemään maalia tai saamaan uutta aikaa ja hyökkäyskello soi 30 sekunnin päättymisen merkiksi, vastustajajoukkue saa aloituksen. 

 

 

Vaikka ringette on huipputasolla erittäin teknistä ja vaativaa, on lajin aloitus helppoa. Pelivälineen hallinta onnistuu ensikertalaiseltakin, ja peli-ilo ja onnistumisen elämykset ovat läsnä alusta alkaen. Ringette on parhaimmillaan esimerkillinen peli-ilon ja yhteisöllisyyden yhdistelmä. Nämä ominaisuudet säilyvät lasten ringettekoulusta aina huipputasolle saakka, mistä johtuen lajin seuraaminen on katsomostakin mukaansatempaavaa myös niille, joille laji on uusi tuttavuus. Ringeten huippu-urheilijoiden taituruus ja pelin tempo ovat häikäiseviä. Laji yllättääkin ensikertalaisen aina positiivisesti.   

 

Tule nauttimaan maailman parhaasta ringetestä tänä syksynä Espooseen 31.10.-6.11.2022! Liput myy Ticketmaster.